Nuorisotoiminta

Wikis > Nuorisotoiminta

Palokuntanuorisotoiminta

Poista tämä kuva

Palokuntanuorisotoiminta on palokunnissa järjestettyä harrastustoimintaa 7–17-vuotiaille lapsille ja nuorille. Jokainen nuorisotoimintaan osallistuva saa valmiuksia ja taitoja toimia arkielämän yllättävissäkin tilanteissa. Nuoret kokoontuvat viikoittain harjoituksiin, joissa opitaan paitsi palomiestaitoja myös monia yleishyödyllisiä taitoja, kuten alkusammutusta ja ensiapua. Lisäksi harjoituksissa saatetaan käydä tutustumassa esimerkiksi hätäkeskukseen, meripelastusseuraan tai vaikkapa partiolaisten toimintaan.

Palokuntanuorisotoiminta on muutakin kuin viikkoharjoituksia. Yksi suurimmista toimintamuodoista on leireily. Lapset ja nuoret osallistuvat vuosittain järjestettäville palokuntaleireille, suorittavat palokuntanuorten koulutusjärjestelmän mukaisia kursseja sekä mittaavat osaamistaan taitomerkkikokeissa. Joka neljäs vuosi järjestetään valtakunnallinen leiri, joka kerää tuhansia leiriläistä pitämään hauskaa ja oppimaan yhdessä.

Palokuntanuorten harjoitukset valmistavat myös kilpailemaan. Palokuntanuorille järjestetäänkin erilaisia kilpailuja, joista merkittävin on jokavuotinen palokuntanuorten suomenmestaruuskilpailu Veikon Malja. Kilpailuun osallistuu vuosittain noin kaksisataa nuorta. Veikon Maljan yhteydessä käydään myös tietokilpailu, jossa ratkaistaan Suomen etevin palokuntanuorten joukkue tiedon osalta.

Tässä luvussa kerrotaan nuorisotyön vaikutuksista, tavoitteista ja arvoista. Luvussa luodaan myös katsaus palokuntanuorisotyön historiaan ja tulevaisuuteen. 

Nuorisotyön vaikutukset, tavoitteet ja arvot

Palokuntanuorisotyöllä on merkittäviä vaikutuksia sekä yksilöön että palokuntaorganisaatioon. Yksilötasolla palokuntanuorisotoiminnan tavoitteena on aina ollut kasvattaa yhteiskuntakelpoisia ja vastuuntuntoisia kansalaisia. Onnistumisen kokemuksien myötä nuoresta tulee yhä osaavampi ja taitavampi sekä ihmisenä että palokuntalaisena, ja vaikka nuori ei jäisikään palokuntaharrastuksen pariin, hän saattaa saada toiminnasta ajatusmaailmaansa siemenen turvallisuushakuisesta ja auttamishaluisesta elämäntavasta. Joskus tuo elämäntapa kantaa jopa ammattiin asti, sillä monista palokuntanuorista on kasvanut pelastustoimen ammattilaisia.

Toisaalta palokuntanuorisotyön tarkoituksena on turvata palokuntatyön jatkuvuus. Vaikka nuorisoosastossa mukana olleista vain osa jatkaa palokuntatoimintaa aikuisena, tuo joukko on usein varsin aktiivinen ja asialleen omistautunut.

Kun suunnittelemme mitä tahansa palokuntanuorten toimintaa – kokoamme toimintasuunnitelmaa, ideoimme tutustumisretkeä tai järjestämme kilpailun toiminta-alueemme nuorille – meidän tulee huomioida palokuntanuorisotyölle asetetut kasvatukselliset, koulutukselliset ja turvallisuusviestinnälliset tavoitteet.

  • Tasapuolisuus ja välittäminen: Palokuntanuori arvostaa ja huomioi toisia.
  • Turvallisuus ja vastuu: Palokuntanuori osaa ja uskaltaa toimia erilaisissa tilanteissa.
  • Luotettavuus: Palokuntanuori on luotettava ja vastuuntuntoinen.

Kasvatuksellisina tavoitteinamme on tukea nuorten kehittymistä itsenäisiksi, itseensä luottaviksi ja yhteistoimintaan pystyviksi aikuisiksi. Koulutuksellisesti haluamme nuorten saavan valmiudet toimia oikein ja turvallisesti erilaisissa elämässä vastaantulevissa tilanteissa niin, että erityisenä painopisteenämme ovat taidot ihmishengen turvaamiseksi ja pelastamiseksi. Turvallisuusviestinnällisenä tavoitteenamme on herättää ja edistää myönteistä asennoitumista turvallisuudesta huolehtimiseen sekä turvallisuusasioiden edistämiseen.

Palokuntanuorisotyön historia

Kun puhutaan palokunta-aatteen historiasta, on tapana ottaa esille Amerikan Yhdysvalloissa elänyt yhteiskunta-aktiivi Benjamin Franklin ja hänen vuonna 1736 perustamansa yhtiö nimeltä Union Fire Company. Suomeen palokunta-aate rantautui hieman myöhemmin 1800-luvulla, ja erityisesti vuoden 1827 Turun palo pisti vauhtia rattaisiin: Suomen ensimmäinen vapaaehtoinen palokunta perustettiin Turkuun vuonna 1838.

Erinäisten vaiheiden jälkeen maastamme löytyi 1900-luvun alkupuolella yli kaksisataa palokuntaa. Samaan aikaan, kun palokuntatoiminnan suosio kasvoi, toimintaan liitettiin sivistyksellisiä tavoitteita. Vapaapalokunnat olivatkin edelläkävijöitä kirjastojen, lukusalien, kuorojen, soittokuntien ja teatteriryhmien perustamisessa sekä kansanjuhlien ja urheilukilpailujen järjestämisessä. Palokuntatoiminnassa oivallettiin myös jo varhain, kuinka suuri merkitys palokuntanuorilla on yleisen auttamishalun kasvattamisen ja palokunnan jatkuvuuden kannalta.

Palokuntanuorisotyön alkuhetket Suomessa ovat osittain historian hämärän peitossa. Se tiedetään, että 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa perustettiin vilkkaasti palokuntia, joiden historiankirjoista löytyy mainintoja poikaosastoista. Esimerkiksi ainakin Oulunkylässä ja Lahdessa oli palokuntanuorisotoimintaa jo 1800-luvun loppupuolella ja molempiin palokuntiin perustettiin virallisesti poikaosasto vuonna 1908. Valtakunnallisesti toiminta oli organisoimatonta, kunnes Suomeen perustettiin ensimmäinen palokuntapoikatyötoimikunta vuonna 1952.

Ensimmäiset tytöt tulivat mukaan palokuntien nuorisotoimintaan 1970-luvulla, ja vuonna 1976 palokuntapoikatoiminnan nimi muutettiin virallisesti palokuntanuorisotyöksi. Tyttöjen osuus nuorisoosastoissa on kasvanut vuosien varrella tasaiseen tahtiin. Uusimpana tulokkaana palokuntanuorissa ovat niin kutsutut varhaisnuoret, joita on näkynyt palokunnissa 1990-luvun alusta lähtien. Nykyisin eri harrastuksien pariin hakeudutaan yhä nuorempana, joten alle kymmenenvuotiaillakin lapsilla on hyvä olla oma paikkansa palokunnissa. 

Palokuntanuorisotyön tulevaisuus

Yhteiskunnallisella tasolla ollaan huolestuneita vapaaehtoisten palokuntien toimintaedellytysten täyttymisestä ja jäsenmääristä. Palokuntanuorisotyö on säilyttänyt asemansa siitäkin huolimatta, että varsinkin isoilla paikkakunnilla kilpailu eri harrastusmuotojen välillä on kovaa. Jäsenrekrytoinnin onnistuminen riippuu paljon paikallisen palokunnan omasta asenteesta ja aktiivisuudesta, ja jokainen nuoriso-osasto pystyy omalla toiminnallaan vaikuttamaan palokuntanuorisotyön näkyvyyteen. Kannattaakin siis kuulua ja näkyä katukuvassa, järjestää erilaisia tapahtumia ja tempauksia sekä hyödyntää rekrytoinnin avuksi viime vuosina kehitettyjä kampanjoita ja materiaaleja.

Nopeasti muuttuva ja kehittyvä yhteiskunta asettaa palokuntanuorisotyölle omat haasteensa. Kasvatukselliset ja yhteiskunnalliset tavoitteet tulevat olemaan jatkossa entistä enemmin esillä. Vain perusselvityksellä tai paloautoajelulla ei loputtomiin pärjätä. Vanhoja hyviä perinteitä ja malleja ei pidä unohtaa muuttuvassa maailmassa, mutta liiallinen pitäytyminen vanhassa voi olla vahingollista. Nuoriso-osastojen jäsenistö on tulevaisuudessa entistä kirjavampaa. Toimintaan mukaan haluavat nuoret voivat olla etniseltä taustaltaan, terveydentilaltaan tai vaikkapa oppimistaidoiltaan sellaisia, että heidän jäsenyytensä osastossa saattaa aiheuttaa erikoisjärjestelyitä. Lähtökohta tulisikin olla se, että palokunta pyrkii tarjoamaan harrastustaan mahdollisimman erilaisille nuorille. Erilaisten nuorten kohtaamisesta on viime vuosina järjestetty koulutusta ja järjestetään paikallisen tarpeen mukaan tulevaisuudessakin.

Tarkoituksenamme on tarjota nuorille mielekkäitä ja monipuolisia koulutustilaisuuksia, eikä heistä ole tarpeen tehdä niin sanotusti valmiita palokuntalaisia liian nuorina. Kouluttajien kannattaa pitää mielessä paitsi erityisryhmät, myös ikäkausikehityksen mukainen psyykkinen ja fyysinen kehitys. Erityisesti on hyvä huomioida 16–17-vuotiaiden nuorten innostaminen jatkamaan palokuntaharrastusta. Heitä kannattaa sitouttaa nuoriso-osaston ja palokunnan toimintaan monipuolisesti esimerkiksi jakamalla heille vastuuta ja ottamalla heidät mukaan hälytysosaston toimintaan sammutusmiesharjoittelijoiksi. Samalla on hyvä muistaa, ettei toiminnan laadusta kerro pelkästään se, kuinka moni siirtyy aikuisena eteenpäin palokunnan toiminnassa, vaan myös se, minkälaisia yhteiskunnan jäseniä kasvatamme.

Nuoriso-osastojen johtajien ja kouluttajien osaamisen kehittäminen tulisi olla jatkuvaa. Nykyisellään yksittäisen nuoriso-osaston johtajan ja kouluttajien kouluttautuminen on valtaosin joko yksilön ja palokunnan vastuulla. Nuoriso-osaston johtaja- ja kouluttajakurssit antavat hyvät perusedellytykset osaston toiminnan pyörittämiseen, mutta nyky-yhteiskunnassa tarvitaan jatkuvaa oppimista ja kehittymistä. Oma asenne ja aktiivisuus tietojen sekä taitojen ylläpidossa ja kehittämisessä ovatkin hyvin tärkeitä.

Nuorisotyötä tekevällä palokunnalla on turvattu tulevaisuus. Suomalainen palokuntanuorisotyö on aina ollut ja on edelleenkin varsin laadukasta toimintaa. Nuoriso-osaston perustamisen aiheuttama työpanos maksaa itsensä takaisin palokunnalle kasvavana jäsenmääränä sekä jatkuvuuden turvana.

Katso myös