Luku

8. Riskikohteet

Pelastustoimintaan liittyy aina riskejä, vaikka toiminnasta yritettäisiin tehdä niin turvallista kuin mahdollista. Pintapelastukseen kuuluu myös joitakin toimintaympäristöjä, joissa pelastustoimintaan kohdistuu ympäristöstä johtuvia vaaratekijöitä.

Työturvallisuuden näkökulmasta hälytystehtävien pelastustoimintaan sisältyy aina mahdollisuus pelastajan terveyden vaarantumiseen. Hyvällä varustuksella ja koulutuksellakaan ei aina voida varmistaa työntekijän työturvallisuutta täydellisesti. Puhuttaessa riskikohteista tarkoitetaan riskinarvion kohteita, jotka saavat pisteikseen 6-25 pistettä. Tällöin riskien poistamiseen on kiinnitettävä huomiota ennen toiminnan aloittamista.

Riskin suuruuden määräytyminen mahdollisen onnettomuuden vakavuuden ja todennäköisyyden mu-kaan.

Riskikohteet vaativat etukäteissuunnittelua, lisäkoulutusta sekä erikoisvarusteilta, jotta pelastustoiminta voidaan aloittaa. On tärkeää tietää oman toimialueensa riskikohteet ja toiminta niissä. Riskikohteisiin tutustuminen kannattaa aloittaa vasta, kun on saanut hieman kokemusta pintapelastuksesta normaaliolosuhteissa ja sellaisen kouluttajan kanssa, joka tuntee riskikohteen ja toiminnan siellä.

Tässä materiaalissa on mahdotonta antaa tarkkoja toimintaohjeita riskikohteisiin, vaan niissä tulee noudattaa oman laitoksen toimintaohjeita. Joitakin yleisiä sääntöjä kuitenkin on olemassa ja ne on hyvä tiedostaa jo tällä kurssilla.

Virtaava vesi

Vedenvirtaus vaikeuttaa aina toimintaa ja saattaa aiheuttaa riskejä toiminnalle. Voimakas vedenvirtaus aiheuttaa pyörteitä, mihin on syytä varautua lisänosteella varusteissa tarkoittaen käytännössä kelluntaliivien käyttämistä.

Jos voimakkaasti virtaavassa vedessä on esteitä, kiviä tai rakenteita, johon köysi voi takertua, tulee pelastusköyden olla laukaistavissa irti pintapelastajan toimesta. Tällöin köyden takertuessa esimerkiksi kiveen hän voi irrottautua köydestä ja uida turvaan.

Pintapelastajan on opeteltava uimaan virtaavassa vedessä, irrottautumaan ja väistämään uidessa esteitä, ennen kuin hän voi toimia esteellisessä virtaavassa vedessä. Kivisessä koskessa tulee myös osata tunnistaa ne kivet, jotka aiheuttavat pintapelastajalle vaarallisia pyörteitä ja joista pois pääseminen saattaa olla erittäin vaikeaa. Pääasiallinen virtaus voi olla pahimmassa tapauksessa kiven alta, jolloin virta vetää pelastajan jumiin pinnan alle. Jäisissä olosuhteissa jään alle joutuminen virran mukana tulee estää luotettavalla tavalla.

Kiven alle muodostuva “sihti”

Sihti 2

Kaatunut puunrunko muodostaa allensa “sihdin”

Henkiliinasta irrottautumiseen tarkoitettujen kelluntaliivien lisäksi virtaavassa vedessä tulee käyttää vedessä tapahtuvaan pelastamiseen soveltuvaa kypärää.

Virtaavan veden varustus.

Virtaavan veden varusteita

Voimalaitokset ja padot

Voimalaitokset ja padot liittyvät läheisesti virtaavaan veteen, mutta vedenvirtaus on yleensä paremmin hallittavissa ja mahdollisesti jopa pysäytettävissä, jolloin riski voidaan poistaa oikealla toiminnalla ja hyvällä ennakkosuunnitelmalla. Lähes kaikki Suomen voimalaitokset voidaan pysäyttää kaukopysäytyksellä energiayhtiöiden toimesta. Pysäytys tulisi varmistaa vielä paikanpäältä manuaalisesti, ettei automatiikka aja voimalaitosta uudelleen käyntiin tai patoluukkuja auki.

Pelastuslaitoksen kohdetiedoissa tulee olla alueen voimalaitosten huoltajien yhteystiedot, jotta voimalaitokset voidaan tarvittaessa pysäyttää turvallisesti. Voimalaitosten välittömissä yläpuolisissa vesistöissä pelastustoiminnasta tulee pidättäytyä niin kauan, että voimalaitos on pysäytetty ja asiantunteva henkilö voimalaitokselta varmistaa, että toiminta voidaan turvallisesti aloittaa.

Laivaväylät

Meripelastusjohtaja voi tilapäisesti rajoittaa tai kieltää liikkumisen etsintä- ja pelastusalueella, jos se on välttämätöntä etsintä- ja pelastustoiminnan tehokkaan suorittamisen turvaamiseksi ja uusien vaaratilanteiden välttämiseksi. Meripelastusjohtajan on ennen yleisen kulkuväylästön aluetta koskevan päätöksen tekemistä kuultava toiminta-alueen vastaavaa merenkulkuviranomaista. Päätöksen etsintä- ja pelastusalueen eristämisestä tekee VTS-viranomainen meripelastusjohtajan esityksestä.

Sukeltajan lippu.

Sukeltajan lippu.

Sisämaassakin toiminta laivaväylällä vaatii ymmärrystä vesiliikennesäännöistä ja ainakin pelastusaluksen kapteenin tulee nämä säännöt tuntea, jotta hän pystyy ohjaamaan ryhmää turvalliseen työskentelyyn väylällä tai sen läheisyydessä.

Pelastajan toiminta kannattaa turvata omilla aluksilla samalla tavalla kuin liikenneonnettomuuspaikalla suojataan toimintaa ajoneuvojen oikealla sijoittelulla.

A-lippu eli sukeltajan lippu on hyvänä apuna varoitettaessa veneliikennettä pelastustoiminnasta. Lippu varoittaa muita vesillä liikkujia sukellustoiminnasta, turvallinen alue lipun läheisyydestä tulee rauhoittaa veneliikenteeltä. Samaa lippua voidaan käyttää myös pintapelastustoiminnassa varoittamaan veneilijöitä pintapelastajista ja välttämään alueella liikkumista.

Merillä tapahtuva pelastustoiminta

Rajavartiolaitos on johtava meripelastus viranomaistaho, joka vastaa merellä tapahtuvasta pelastustoiminnasta. Pelastustoimintaa johtaa rajavartiolaitoksen meripelastuskeskus. Operatiivisesta johtamisesta vastaa meripelastusjohtaja. Pelastustoimi osallistuu etsintä- ja pelastustoimintaan antamalla käyttöön niille kuuluvaa henkilöstöä ja kalustoa. Merellä tapahtuvaan pelastustoimintaan osallistuvien yksiköiden tulee olla yhteydessä meripelastusjohtajaan. Hälytyksen saaneen yksikön tulee ilmoittaa meripelastuksen johtokeskukselle arvioitu lähtöaika ja saapumisaika toiminta-alueelle.

Kuntien palokunnat, poliisi ja tullilaitos osallistuvat etsintä- ja pelastustoimintaan tarjoamalla käytettäväksi niille kuuluvaa henkilöstöä ja kalustoa.

Muut riskikohteet

Riskikohteita voi pelastuslaitoksen alueella olla monenlaisia ja yllättävissä paikoissa: jyrkät kalliot, viemäriputkien päät, vedenpuhdistusaltaat jne. Valitettavan usein onnettomuudet sattuvat juuri näissä riskikohteissa, koska olosuhteet ovat uhrillekin haastavat ja helposti joudutaan tilanteeseen, jossa omatoiminen autettu pelastaminen ei enää riitä vaikeiden olosuhteiden vuoksi ja pelastuslaitoksen apua tarvitaan.

Perehtymällä tarkemmin oman alueen vesistöihin ja niissä sijaitseviin riskikohteisiin voi kartuttaa omaa osaamistaan. Vuosien harjoittelulla ja asioiden opiskelulla voi kehittyä osaavaksi ammattitaitoiseksi pintapelastajaksi, joka hallitsee toiminnan myös alueensa riskikohteissa.