Luku

3. Työturvallisuus

Tässä jaksossa käydään läpi pintapelastuksen koulutukseen, harjoitteluun ja työturvallisuuteen liittyviä asioita.

Koulutus ja harjoittelu

Pintapelastukseen osallistuvan henkilön on täytettävä Pelastussukellusohjeen koulutukseen ja harjoitteluun liittyvät osat. Pintapelastajana voi toimia vain pelastajatutkinnon tai pintapelastuskurssin suorittanut henkilö. Pääsyvaatimuksena kurssille on erikseen testattu uima- ja sukellustaito, koska pintapelastustehtävään käytettävät apuvälineet sekä toimintamallit tuovat henkilöstön vaatimuksiin lisää haasteita. Pintapelastajalla ei ole vaatimuksia terveydentilan tai toimintakyvyn osalta.

Pintapelastusvalmiutta pidetään yllä vähintään kahdella vuosittaisella harjoituksella, joista toinen järjestetään talviolosuhteissa. Harjoituksissa tulee harjoitella kaikkia pintapelastuksen osa-alueita mukaan lukien virtaava vesi ja pimeys. Huomioitavaa on, että virtaavassa vedessä on normaalista poikkeava varustus, mistä kerrotaan enemmän virtaavan veden osuudessa, viimeisessä luvussa, riskikohteet.

Työturvallisuusriskit

Pintapelastukseen liittyy aina riskejä, kuten muuhunkin pelastustoimintaan. Toiminnalla täytyy olla johtaja ja hänen tehtävänään on arvioida riskit ja saavutettu hyöty. Pelastustoiminnan johtajalla tulee olla vähintään ryhmänjohtajan koulutus, jotta hän osaa tehdä riskiarvion kohteesta.

Riskiarvion pohjana tulee olla jonkinlainen näkemys riskin todennäköisyydestä ja vakavuudesta.

Riskin suuruuden määräytyminen mahdollisen onnettomuuden vakavuuden ja todennäköisyyden mu-kaan.

Riskin suuruuden määräytyminen mahdollisen onnettomuuden vakavuuden ja todennäköisyyden mukaan.

Sisäiset riskit aiheutuvat organisaation omasta toiminnasta ja niihin voidaan vaikuttaa työnantajan toimilla, mutta myös pelastajan omalla toiminnalla. Käyttäjille sopivilla ja oikeilla työvälineillä, riittävällä koulutuksella ja ohjeistamisella sekä määräysten mukaisilla suojavarusteilla voidaan sisäisiä riskejä pienentää huomattavasti. Ulkoiset riskit täytyy tunnistaa ja arvioida. Ulkoisia riskejä emme voi poistaa, mutta niiden vaikutusta työskentelyn turvallisuuteen voimme pienentää hyvällä kalustolla ja valitsemalla oikea toimintatapa kyseisessä olosuhteessa, mistä on vastuussa tilanteenjohtaja. Toiminnan tulee olla turvallista pelastajalle kaikissa olosuhteissa, eikä kenenkään terveys tai henki saa vaarantua.

Riskit

Työturvallisuus

Toiminnan turvallisuutta arvioitaessa on ensimmäisenä ja tärkeimpänä kriteerinä pelastajan turvallisuus. Tämän jälkeen huolehditaan ryhmän turvallisuudesta ja vasta viimeisenä pelastettavasta. Kenenkään ei tule vaarantaa omaa henkeään pelastaessaan uhria, vaan toiminnassa tulee asettaa pelastajan turvallisuus etusijalle. Hetken harkinnan jälkeen löydetään yleensä turvallinen keino pelastaa uhri vaarantamatta omaa ja muiden terveyttä tai henkeä.

Työturvallisuus

Pintapelastustoiminnan työturvallisuus

Pintapelastusta suorittavassa ryhmässä tulee olla aina vähintään kaksi henkilöä, joilla on pintapelastajan pätevyys. Ryhmällä tulee olla nimetty johtaja, joka vastaa ryhmän toiminnasta (pelastussukellusohje). Pelastustoiminnan johtaja vastaa pelastustoiminnasta ja tekee esimerkiksi päätöksen pelastustoiminnan lopettamisesta ja vastuun siirtämisestä poliisille.

Esimerkki tehtävän etenemisestä ja vastuun siirtämisestä poliisille.

Esimerkki tehtävän etenemisestä ja vastuun siirtämisestä poliisille.

Pintapelastajan on tarvittaessa pystyttävä itsenäisesti valitsemaan tehokkain pelastusmenetelmä niin avovedessä kuin jäisissä olosuhteissakin. Pelastamiseen on kyettävä sekä ilman apuvälineitä että apuvälineitä hyväksi käyttäen.

Pintapelastus saattaa olla hyvin raskasta fyysisesti ja psyykkisesti. Usein pelastettava on pelastajan nähtävissä ja hänen hätänsä aiheuttaa psyykkistä kuormaa pelastajalle. Esimerkiksi savusukelluksella näin ei ole vaan tiedämme, että huoneistossa on mahdollinen pelastettava, mutta emme näe hänen hätäänsä konkreettisesti. Tilanne muuttuu, jo aivan toisenlaiseksi jos kuulemme palavasta asunnosta avunhuutoja. Pintapelastustehtävällä mahdolliset avunhuudot kuuluvat ja ihmisen tai eläimen hätä on nähtävissä. On esimerkiksi mahdollista, että pelastaja lähtee uimaan pelastettavan luokse liian kovaa, eikä osaa arvioida omaa suorituskykyään oikein. Hän väsyy matkalla, eikä jaksa uida tehokkaasti pelastettavan luo.

Pelastettavan painuminen pinnan alle pelastajan silmien edessä on henkisesti raskasta, eikä sitä toivo kenenkään kohdalle. Väsyneenä pelastettavan perään, pinnan alle taittaminen, on haastavaa. Pintapelastajalta vaaditaan uimataitoa, aerobista yleiskuntoa ja paineensietokykyä. Defusin-purkukeskustelua ja traumaattisia kokemuksia on käsitelty tarkemmin peruskurssin aineistossa, halutessasi voit kerrata asiat sieltä.