Kappale

6.3 Pelastustoiminnan johtaminen (S)

Kappaleiden edistyminen:

Hälyttäminen, vasteet ja muodostelmat

Alueen pelastustoimi päättää alueen palvelutasosta kuntia kuultuaan. Palvelutasopäätöksessä selvitetään alueen uhat, arvioidaan niistä aiheutuvat riskit, määritellään toiminnan tavoitteet ja käytettävät voimavarat sekä palvelut ja niiden taso. Palvelutasopäätös toimitetaan aluehallintovirastolle.

Pelastuslaissa palvelutasolle on asetettu tiettyjä perusvaatimuksia. Palvelutason tulee vastata paikallisia tarpeita ja onnettomuusuhkia. Palvelutasoa määriteltäessä on otettava huomioon myös poikkeusolojen asettamat tarpeet. Pelastuslaitoksen tehtävät on toteutettava mahdollisimman tehokkaalla ja tarkoituksenmukaisimmalla tavalla viivytyksettä ja tehokkaasti.

Palvelutason suunnittelua ja toteuttamista varten pelastustoimen alueet jaetaan onnettomuusriskien perustella riskialueisiin (I-IV). Riskialueella I on onnettomuuksien määrä ja myös suuronnettomuuksien uhka arvioitu suurimmaksi. Alueeseen kuuluvat suurimmat kaupunkitaajamat ja suurteollisuusalueet. Riskialueeseen IV kuuluu vastaavasti asumattomia tai hyvin harvaan asuttuja alueita, joilla onnettomuuksien määrä on vähäinen. Riskialueen esimerkki löytyy tästä: LUP riskialueet

Palokuntien valmius järjestetään siten, että riskialueet saavutetaan riittävillä voimavaroilla niin nopeasti, että pelastustoiminta voidaan hoitaa tehokkaasti. Mitä korkeariskisemmästä alueesta on kyse, sitä parempi tulee toimintavalmiuden olla. Esimerkiksi I-riskialueella palokunnan tulisi saavuttaa kohde pääsääntöisesti 6 minuutissa hälytyksen saatuaan ja II-riskialueella, johon esim. maaseudun taajamat kuuluvat, 10 minuutissa. Tavoitteiden saavuttamista on mahdollisuus seurata tilastojärjestelmän avulla.

Erilaisia tehtäviä varten on määritelty yhdestä tai useammasta yksiköstä koostuva vaste, jonka hätäkeskus hälyttää onnettomuuspaikalle. Suurimmissa taajamissa palokuntien valmius perustuu ensisijaisesti päätoimiseen, paloasemalla jatkuvassa valmiudessa olevaan henkilöstöön. Muualla henkilöstö voi olla sivutoimista tai sopimuspalokunnan henkilöstöä.

Pelastuslaitosten päätoiminen henkilöstö on koulutettu monitoimipelastajiksi. Heillä on valmiudet toimia kaiken tyyppisissä onnettomuustilanteissa, sairaankuljetuksen ja lääkinnällisen pelastustoimen tehtävissä sekä onnettomuuksien ehkäisytyössä (mm. palotarkastustoiminta). Sivutoimisella ja muulla sopimushenkilöstöllä on oma koulutusjärjestelmänsä.

Johtaminen

Pelastustoimintaa onnettomuuspaikalla johtaa aina pelastusviranomainen. Mikäli toimintaan osallistuu palokunnan lisäksi muiden toimialojen yksiköitä, kuten poliisi ja terveydenhuolto, toimii pelastusviranomainen myös kokonaisuudesta vastaavan yleisjohtajana. Suurissa onnettomuustilanteissa voidaan muodostaa erityinen johtokeskus, jossa pelastustoimen johtaja ja hänen tarvitsemansa asiantuntijat työskentelevät.

Eräät onnettomuustyypit (esim. laajat ja vakavat säteilyonnettomuudet) voivat edellyttää pelastustoimenpiteitä hyvin laajalla alueella, jopa koko maassa. Johtaminen ei tällöin voi perustua pelkästään paikallisiin viranomaisiin. Tämänkaltaisissa tilanteissa on mahdollista, että sisäministeriö vastaa valtakunnallisista toimenpiteistä. (SM, pelastustoimi.fi)

Tilannepaikan johtaja on pelastustoimintaa onnettomuuskohteessa johtava henkilö. Pelastuslain 34 §:n mukaan pelastustoimintaa johtaa pelastusviranomainen. Pelastusviranomaiselle on siksi toimitettava tieto kaikista tehtävistä ja pelastusviranomaisen on oltava yhteydessä tilannepaikalle hälytettyyn lähimpään yksikköön ja määrättävä pelastustoiminnan johtajan alaisuuteen yksikön jäsenistä tilannepaikan johtaja, jos sitä ei ole ennalta määrätty.  Tilannepaikan johtaja johtaa toimintaa onnettomuuskohteessa pelastustoiminnan johtajana toimivan pelastusviranomaisen antamien ohjeiden mukaisesti.

Pelastustoiminnan johtaja on aina pelastusviranomainen. Hänen ei kuitenkaan tarvitse tulla onnettomuuspaikalle, ellei tilanne sitä edellytä. Pelastusviranomaisena toimii yleensä päivystävä palomestari pelastusjoukkueen onnettomuustilanteissa ja pienemmissä parin pelastusryhmän onnettomuuksissa paloesimies.

Pelastusmuodostelmien hälyttäminen

pelastusryhmä

Pelastusyksikkö miehistöineen (pelastusryhmä) hälytetään pieniin onnettomuuksiin, joita ovat mm.

  • tulipalot, jotka rajoittuvat yhteen huoneistoon eivätkä uhkaa levitä
  • liikenneonnettomuudet, joissa enintään 2 loukkaantunutta
  • vesialueilla sattuvat onnettomuudet, joissa pelastaminen tapahtuu ilman sukelluslaitteita
  • rajalliset kemikaalionnettomuudet ja öljyvahingot
  • onnettomuuden uhreille kyettävä antamaan hätäensiapua
Pelastusyksikko miehistoineen

Raivausyksikkö miehistöineen

Pelastusyksikkö miehistöineen

Pelasturyhmä koostuu johtajasta, vähintään 3 – 7 henkilöstä sekä tehtävän mukaisista ajoneuvoista ja kalustosta. Alla olevissa kuvissa ryhmän jäsenten paikat pelastusyksikössä ja sen ulkopuolella käskynantomuodossa.

Pelastusryhmä autossa1Pelastusryhmä käskymuodossa

Pelastusjoukkue hälytetään, jos pelastusryhmän resurssit eivät riitä tehtävän suorittamiseen

  • tavoitevahvuus 1+3+15
  • pelastustoiminnan johtaja
  • 3 ryhmän johtajaa
  • 15 pelastajaa

Pelastusjoukkue

Pelastuskomppania hälytetään tilanteisiin, joissa pelastusjoukkueen resurssit eivät riitä

  • koostuu kolmesta joukkueesta

Pelastuskomppania

Ensihoito

Ensihoidon kenttäjohtaja johtaa ensihoitoyksiköitä ja toimii yhteistyössä pelastustoimen johtajan kanssa (P3X).

Ensihoito+L4

 

Tehtävä: Pohdi, että kuka teidän aluella voi toimia tilannepaikan johtajana ja millaisiin onnettomuuksiin pelastuskomppania alueellasi voitaisiin hälyttää!

Kurssikeskustelu