Kappale

4.1 Elvytys (P)

Kappaleiden edistyminen:
Yleistä elvytyksestä

Tämä kappale pohjautuu Käypä hoito -suosituksiin. Suosituksen päivitys pohjautuu Euroopan elvytysneuvoston (European Resuscitation Council, ERC) elvytyssuosituksiin, jotka päivitettiin lokakuussa 2015.

  • Elvytys tulee aloittaa potilaalle, joka on reagoimaton eikä hengitä normaalisti. Paineluelvytyksen laatu on erittäin merkittävä potilaan ennusteeseen vaikuttava tekijä ja tärkein asia hoitoelvytyksenkin aikana.
  • Defibrillaatioviive tulee minimoida ja defibrillaattoreita levittää yleiseen käyttöön. Maallikkoauttajat voivat käyttää neuvovaa defibrillaattoria turvallisesti myös ilman koulutusta.
  • Elottoman vammapotilaan elvytys pääsääntöisesti aloitetaan ja sitä jatketaan, kunnes hoidettavissa olevat elottomuuden aiheuttajat on suljettu pois tai hoidettu.
  • Elvytysopetus tulee aloittaa kouluiässä osana perusopetusta (kaksi tuntia vuodessa kaikille 12-vuotiaille).

Tavoitteet

Suosituksen tavoitteena on, että jokainen sydänpysähdyspotilas saa hyvän elvytyksen nopeasti ja laadukkaan elvytyksen jälkeisen hoidon. Lisäksi tavoitteena on tunnistaa tapaukset, joissa potilaalla on sydänpysähdyksen riski, ja reagoida ennakoiviin oireisiin riittävän varhain.

Aikuisen ja lapsen peruselvytys

Maallikko käyttää aikuisen peruselvytysrytmiä myös lapselle. Lapsen elvytyksessä poikkeavaa 5 puhallusta ennen hätäpuhelua. Painelusyvyys 1/3 lapsen rintakehän korkeudesta. Deffaa käytettäessä pienempi energiamäärä.

Hätäilmoitus
  • Hätäilmoitus yleiseen hätänumeroon 112 tulee tehdä heti, kun todetaan, ettei potilas herää puhutteluun eikä ravisteluun.
  • Samalla kun tehdään hätäilmoitus, on lähetettävä joku hakemaan defibrillaattoria, jos sen sijainti on tiedossa (saatava paikalle n. 5 minuutissa).
  • Yleiseen hätänumeroon vastaa koulutettu hätäkeskuspäivystäjä, joka kykenee tekemään riskiarvion ja tunnistamaan sydänpysähdystapaukset.
  • Hätäkeskuspäivystäjän antamien ohjeiden perusteella toteutettu maallikkoelvytys lisää potilaan selviytymisen mahdollisuutta merkittävästi.
  • Kun hätäkeskus antaa puhelimitse elvytysohjeita, tulee keskittyä vain paineluelvytykseen, ellei kyseessä ole hukuksiin joutunut, tukehtunut tai alle murrosikäinen.
Sydänpysähdyksen tunnistaminen
  • Arvioidaan, onko potilas heräteltävissä ja hengittääkö hän normaalisti.
  • Asetetaan potilas selälleen.
  • Avataan hengitystiet.

    Hengitysteiden avaaminen

    • Reagoimattoman, tajuttoman potilaan lihasjänteys on heikentynyt ja kieli ja kurkunkansi voivat tukkia hengitystien.
    • Alaleukaa nostettaessa myös kieli nousee takanielusta ja hengitystie avautuu.
  • Määritä enintään kymmenessä sekunnissa, hengittääkö potilas normaalisti.
    • Katso, liikkuuko rintakehä säännöllisesti ja tunnustele ilmavirtausta poskella tai kädenselällä.
    • Sydänpysähdyspotilailla esiintyy usein (jopa 40 %:lla) harvoja, epäsäännöllisiä, äänekkäitä hengitysliikkeitä (agonaalinen hengitys), vaikka verenkierto on pysähtynyt.
    • Vain normaalisti hengittävää potilasta ei tarvitse elvyttää.
  • Sydänpysähdyksen alkaessa aivojen verenvirtaus romahtaa, minkä yhteydessä potilaalla voi esiintyä kouristelua, joka voidaan sekoittaa epileptiseen kohtaukseen.
  • Elvytyspäätös tulee tehdä enintään kymmenessä sekunnissa, ja elvytys tulee aloittaa heti, jos potilas ei reagoi eikä hengitä normaalisti.
  • Koska sykkeen tunnustelu on vaikeaa, terveydenhuollon ammattilaistenkaan ei tule tässä vaiheessa tunnustella sykettä.
    • Hoitoelvytyksessä kokeneet ammattilaiset voivat osana verenkierron merkkien etsimistä tunnustella kaulavaltimon sykettä. Aikaa tähän saa kulua korkeintaan 10 sekuntia. Elvytys aloitetaan tai sitä jatketaan, ellei tässä ajassa varmistuta verenkierrosta.
  • Jos potilas on reagoimaton mutta hengittää normaalisti, hänet tulee kääntää kylkiasentoon hengityksen turvaamiseksi. Tällöin mahdollinen neste tai oksennus valuu ulos suusta eikä tuki hengitysteitä. Potilasta tulee seurata jatkuvasti ja varmistaa, että hänen hengityksensä jatkuu.
Paineluelvytys
  • Aloitetaan heti tehokas paineluelvytys.
    • Potilaan tulee olla selällään vaakatasossa kovalla alustalla.
    • Painelutaajuus on 100–120 painelua minuutissa.
    • Paineluelvytyksen tulee olla mahdollisimman keskeytyksetöntä.
    • Paineluelvyttäjää on suositeltavaa vaihtaa 2 minuutin välein (defibrillaattoria käytettäessä rytmintarkastuksen yhteydessä).
  • Aikuisella painelukohta on rintalastan keskellä.

    Aikuisen painelukohta

    • Aseta toisen käden kämmenen tyvi painelukohtaan ja toinen käsi sen päälle.
    • Pidä käsivarret suorina ja hartiat kohtisuoraan elvytettävän rintakehän yläpuolella.
    • Pidä sormet lomittain koukistettuina mutta irti rintakehästä, jotta voima kohdistuu vain rintalastaan eikä murra kylkiluita.
  • Painelusyvyyden tulee olla vähintään 5 cm, ei kuitenkaan yli 6 cm
    • Jos potilasta elvytetään pehmeällä alustalla tai paareilla, niiden painuminen on otettava huomioon painelusyvyyttä arvioitaessa.
  • Painelun tulee olla mäntämäistä: painallusvaihe on yhtä pitkä kuin kohoamisvaihe ja liike mahdollisimman tasainen. Rintakehän on palauduttava täysin painallusten välillä, mutta elvyttäjä ei kuitenkaan irrota käsiään potilaan rintakehältä.
  • Painelun ja puhallusten suhde on 30:2.
  • Paineluelvytyksessä tulee kaikin keinoin minimoida tauot painelussa, erityisesti painelun loppumisen ja defibrillaation välissä (tavoite alle 5 sekuntia).

 

Puhalluselvytys
  • Jos auttaja on kykenevä puhalluselvytykseen, se kuuluu aina peruselvytykseen.
    • Erityisesti lapsipotilaat ja hapenpuutteesta elottomaksi menneet hyötyvät puhalluselvytyksestä.
  • Puhalluselvytys aloitetaan 30 painalluksen jälkeen:

    Puhalluselvytys

    • Puhalla kaksi rauhallista, sekunnin kestävää puhallusta elvytettävän keuhkoihin ja tarkista, että rintakehä nousee ja laskee puhallusten mukaan.
    • Puhalluksen kertatilavuus suhteutetaan siten, että elvytettävän rintakehä juuri nousee havaittavasti ja puhalluksen keston tulee olla yksi sekunti.
  • Jos puhallukset eivät onnistu, toimitaan seuraavan painelujakson aikana seuraavasti:
    • Tarkista, että suu on tyhjä, ja poista hammasproteesit, elleivät ne pysy paikoillaan, sekä korjaa pään asentoa vielä kerran.
    • Puhalla tämän jälkeen uudelleen kaksi kertaa.
    • Elleivät puhallukset tällöinkään onnistu, jatka tehokasta paineluelvytystä.
    • Toisen henkilön saavuttua hänen tulee yrittää puhalluksia seuraavan syklin jälkeen.
  • Suusta suuhun puhalluksen aikana ilma menee helposti keuhkojen sijasta mahalaukkuun, varsinkin jos puhallus on lyhyt ja voimakas ja puhallettu ilmamäärä suuri.
  • PPE:ssä voidaan käyttää apuna puhallusnaamaria.

    Puhallusnaamarin käyttö

    • Sen etuna on suoran limakalvokontaktin välttäminen.
    • Sen tulee olla läpinäkyvä, jotta mahansisällön mahdollinen nousu suuhun voidaan ajoissa havaita.
    • Yksisuuntaisella venttiilillä varustettu puhallusnaamari on paras vaihtoehto PPE:ssä.
    • Naamaripuhalluksiin saadaan paras teho asettumalla elvytettävän pääpuoleen ja pitämällä naamarista kahden käden otteella samalla leukaa taakse nostaen.
  • Hengityspaljetta käytettäessä oikea tilavuus saadaan painamalla palje yhden käden sormien väliin niin, että sormet tuntuvat vastakkain. Naamari-paljeventilaation käyttö vaatii huomattavan paljon koulutusta ja kokemusta, sillä ilma menee keuhkojen sijasta helposti mahalaukkuun.

Lapsen elvytys

Lapsen elvytyksessä aikuisen elvytyksestä poikkeavat seikat ovat:

  • Viisi alkupuhallusta ennen hätäpuhelua
  • Painelusyvyys 1/3 lapsen rintakehän korkeudesta
  • Defibrillaattoria käytettäessä pienempi energiamäärä (laite pienentää automaattisesti, mikäli käytetään lasten elektrodeja tai erillistä lasten sovitinta)

 

Ennen osaamisen varmistamistestiä voit tehdä valmistavan tehtävän.

.

Lähde ja kuvat: Käypä hoito -suositus

Kurssikeskustelu